Sukusiitosprosentti ja sukukatokerroin
Vastuullisessa kasvatuksessa ei tarkastella ainoastaan yksittäisten kissojen terveyttä, vaan myös koko rodun geneettistä monimuotoisuutta. Jalostussuunnittelussa käytetään useita työkaluja, joista tunnetuimpia ovat sukusiitosprosentti ja sukukatokerroin.
Nämä luvut auttavat arvioimaan, kuinka monimuotoinen suunniteltu yhdistelmä on. Ne eivät kuitenkaan yksin kerro, onko yhdistelmä hyvä tai huono, vaan niitä tarkastellaan aina yhdessä terveystutkimusten, sukutaulun ja muiden kasvatustavoitteiden kanssa.
Mitä sukusiitosprosentti tarkoittaa?
Sukusiitosprosentti (COI, Coefficient of Inbreeding) kuvaa todennäköisyyttä sille, että kissa on perinyt saman geenimuodon molemmilta vanhemmiltaan yhteiseltä esi-isältä. Mitä korkeampi sukusiitosprosentti on, sitä enemmän yksilön perimässä on samanlaisia geeniversioita.
Esimerkiksi 0 % tarkoittaa, ettei tarkastellussa sukutaulussa ole yhteisiä esivanhempia, 3–6 % on monissa roduissa melko tavanomainen taso. Tätä korkeammat arvot kertovat läheisemmästä sukulaisuudesta vanhempien välillä.
On tärkeää muistaa, että laskettu prosentti riippuu myös siitä, kuinka monta sukupolvea sukutaulusta on käytettävissä. Neljän tai viiden sukupolven perusteella laskettu arvo voi olla hyvinkin erilainen kuin esimerkiksi 15 tai 20 sukupolven perusteella laskettu.
Miksi korkea sukusiitosprosentti voi olla haitallinen?
Kun sukusiitos lisääntyy, myös geneettinen vaihtelu vähenee. Tällöin perinnölliset sairaudet voivat yleistyä, haitalliset geenimuodot voivat kohdata toisensa useammin, vastustuskyky voi heikentyä, lisääntymiseen liittyvät ongelmat voivat lisääntyä ja koko rodun geneettinen monimuotoisuus voi kaventua pitkällä aikavälillä.
Tämän vuoksi vastuullisessa kasvatuksessa pyritään yleensä välttämään tarpeettoman korkeita sukusiitosasteita.
Mitä sukukatokerroin tarkoittaa?
Sukukatokerroin (Ancestor Loss Coefficient, ALC tai Ancestor Variety Coefficient, AVK) kertoo, kuinka monta erillistä esivanhempaa kissan sukutaulussa on. Jos sama esi-isä esiintyy sukutaulussa useita kertoja, sukukatokerroin pienenee. Mitä suurempi sukukatokerroin on, sitä monipuolisempi sukutaulu on.
Yksinkertaistettuna voidaan ajatella näin korkea sukukatokerroin = enemmän erilaisia esi-isiä ja matala sukukatokerroin = samoja esi-isiä toistuu useita kertoja. Sukukatokerroin kuvaa siis rodun geneettistä monimuotoisuutta hieman eri näkökulmasta kuin sukusiitosprosentti.
Miksi molempia lukuja tarvitaan?
Sukusiitosprosentti ja sukukatokerroin täydentävät toisiaan. Kahdella kissalla voi olla lähes sama sukusiitosprosentti, mutta niiden sukutaulut voivat olla hyvin erilaisia. Toisella voi olla paljon erilaisia esivanhempia, kun taas toisella samat yksilöt toistuvat useissa kohdissa sukupuuta, joskus useitakin kertoja uudestaan ja uudestaan.
Siksi pelkän yhden luvun perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä yhdistelmän laadusta eikä kumpikaan luku yksistään tee yhdistelmästä hyvää tai huonoa.
Jalostuksessa voidaan aina tehdä uusia valintoja, mutta kannattaa muistaa että menetettyä geneettistä monimuotoisuutta ei voida luoda uudelleen. Siksi monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää.
Entä outcross?
Outcross-jalostuksessa käytetään tyypillisesti eri rodusta tulevia kissoja geneettisen monimuotoisuuden lisäämiseksi. Tällaiset yhdistelmät voivat pienentää sukusiitosastetta ja kasvattaa sukutaulun monimuotoisuutta. Outcross ei kuitenkaan yksin ratkaise kaikkia jalostukseen liittyviä haasteita, vaan myös outcross-yhdistelmät suunnitellaan yhtä huolellisesti kuin muutkin jalostusyhdistelmät.
Meillä Hobbitqueen’sissa
Jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa tarkastelemme aina myös sukutaulun rakennetta ja geneettistä monimuotoisuutta. Sukusiitosprosentti ja sukukatokerroin ovat hyödyllisiä työkaluja, mutta ne ovat vain osa kokonaisuutta. Lopullisissa jalostusvalinnoissa huomioidaan myös terveystutkimukset, DNA-testit, luonne, rakenne ja rodun pitkän aikavälin kehitys. Tavoitteena ei ole tavoitella mahdollisimman pieniä tai mahdollisimman suuria yksittäisiä lukuja, vaan tehdä harkittuja jalostusvalintoja, jotka tukevat rodun terveyttä ja geneettisen monimuotoisuuden säilymistä myös tulevaisuudessa.