Muutama sana sfinxien terveysasioista
Few words about sphynx health , sorry only in Finnish
Sfinxeillä ei tunneta rotutyypillisiä sairauksia, mutta toki sfinxeillä voi esiintyä ihan kaikkia samoja sairauksia mitä muillakin kissoilla, kuten esim allergiat, astma, kaikki tartuntataudit sekä HCM eli hypertrofinen kardiomyopatia eli sydänlihasrappeuma.
Tällä hetkellä sfinxien terveydessä mielestäni huolestuttavin asia on HCM:n esiintyvyys. Täältä löydät lisää HCM:stä ja täältä löydät vapaan käännökseni Pawpedsin HCM-artikkelista ja testaus- ja siitossuosituksista.
HCM:n osalta tärkeää sekä kasvattajien että pentua harkitsevien on tutkia sukutauluja. Niistä jotkut etsivät todisteita sairaudesta ja jos ei löydy, toteavat että suku on siis terve. Oikeastihan pitää tehdä juuri päinvastoin, eli etsiä todisteita terveydestä. Jos niitä ei löydy mistään, voi miettiä miksi… eikö ole tutkittu alunperinkään tai eikö tietoa (ikävää tietoa?) ole kerrottu. Siitoksessa käytettävät/käytetyt kissat pitäisi testata sinne noin 5v asti.
Ensi vuoden alusta 2018 sydänultraus on pakollinen siitostutkimus sfinxeille. Määräys toki koskee vain Kissaliiton alaisia kasvattajia, mutta tämä on samalla vahva viesti kaikille kasvattajille sekä pennunostajille että asia on todellakin huolestuttava, ja toivon että ihmiset vaativat nähdä todistuksen että tutkimukset on todellakin tehty ja riittävän tuore (tutkimustulos voimassa max 12kk).
Muita erityisesti mainittavia sfinxeilläkin esiintyviä sairauksia on esim FIP, asiasta löytyy netissä paljon lisää, muun muassa englanniksi
täällä (Wikipedia).
**********
Yksi erityisen tärkeä terveysasia mielestäni on sukusiitoksen välttäminen sekä sukusiitosasteen ja sukukatokertoimen huomioiminen.
Sfinx ei ole rotuna suinkaan mikään pieni eikä ole mitään syytä tehdä yhdistelmiä suurella sukusiitosprosentilla. On tärkeää pyrkiä mahdollisimman alhaiseen prosenttiin (esim 0- 3%). Syitä miksi jotkut tekevät yhdistelmiä suuremmalla sukusiitoksella on monia, ne lähinnä liittyvät ulkonäköasioihin eli esim tyypin vakiinnuttaminen, joka on tietysti hyväkin asia, mutta kääntöpuolena tässä asiassa on mahdollisesti se haitallisten geenien (eli käytännössä sairauksien) todennäköisyyden tuplaaminen koska pentu saa tietyltä esivanhemmalta peräisin olevan täsmälleen saman geeniversion.
Toki tietyssä kohdin ja kevyenä linjasiitos on aivan oiva asia, mutta silloin täytyy tuntea linjan kissat hyvin ja ne pitää olla terveeksi tutkittuja vanhemmalla iällä.
Täytyy myös muistaa että pennun sukusiitosaste ei ole sama kuin sukusiitosprosentti! Hyvin sisäsiitettyjen vanhempien (jotka eivät ole sukua keskenään) pennun sukusiitosprosentti saattaa olla jopa 0%, koko totuuden ollessa jotain aivan muuta… Sukusiitosasteen selvittämiseksi tarvitaan sukusiitosprosentin lisäksi sukukatokerrointa.
‘
Sukukatokertoimen (engl. AVK, Ancestor Loss Coefficient) avulla voidaan arvioida yksilön perimän vaihtelun määrää. Suurin mahdollinen sukukatokerroin on 100% eli käytännössä tällaisella kissalla kaikki mahdollinen geeniperimäaines on tallella. Sukukatokerroin lasketaan esim viiden sukupolven sukutaulusta niin että siinä on maksimissaan 62 mahdollista eri esivanhempaa. Mutta mikäli sukutaulusta löytyy esim 31 eri kissaa, kertoo se että puolet perimästä on iäksi menetetty eikä sitä ole mahdollista saada takaisin enää mitenkään.
Itse lasken sukukatokertoimen viidessä polvessa, se on erittäin helppo laskea paperilla käsin. Viidessä sukupolvessa on mahdollista olla maksimissaan 62 eri kissaa. Jos sieltä löytyy esimerkiksi neljä kissaa jotka toistuu kukin toisen kerran, on siellä 58 eri kissaa. Laskutoimitus on siis 58/62=0,935 =>93,5%.
Sukutauluja löytyy helposti sekä Pawpedsista että SRB:n tietokannasta. Ne näyttävät myös automaattisesti mitkä kissat tuplaantuvat eli sukukatokerroin on helppi niiden avulla laskea.
Sukukatokertoimen hyvä puoli on se että se kertoo perimän vaihtelun määrästä kyseisessä yhdistelmässä eri tavalla kuin sukusiitosprosentti. Sukusiitosprosentissa ei näy erisukuisten vanhempien rankkakaan sukusiitos, mutta sukukatokertoimessa toiselta puolelta tuleva sukusiitosprosentti laskee heti sukukatokerrointa.
Esim monella koirarodulla asiaan on jo herätty, sukukatokerrointa on rajoitettu ja se ei saa olla viidessä sukupolvessa alle 90%. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että viiden sukupuolven sukutaulussa tulisi löytyä ainakin 56 eri kissaa (62:sta mahdollisesta).
‘
Mutta huom: kannattaa muistaa myös ettei tuijota pelkkää lukua vaan katsoo kokonaisuutta, eli lukua ja sukutaulua ja minkä ikäisiä ja mitä kissoja siinä on. Esim eräällä kissallani on varsin korkea sukukatokerroin kuudessa polvessa, mutta sukutaulua hetkenkin tutkimalla huomaa että yleisimmin kissat siellä kuudennessa polvessa on syntyneet 80-luvulla, ja rodun foundation- eli perustajakissa 70-luvulta löytyy sieltä seitsemännestä sukupolvesta!
Olisi suositeltavaa että käytettäisiin rutiinisti molempia lukuja, eli sukusiitosprosenttia ja sukukatokerrointa sillä ne ovat toisiaan täydentäviä.
***